Suvun miehet ovat olleet uskollisia nimelleen ja kylälleen. Vaikka he ovatkin menneet kotivävyiksi naapurikyliin, ovat he uskollisesti säilyttäneet oman nimensä. Muuttoliikettä alkoi ilmetä vasta 1800-luvun lopulla, pääasiassa Lappeelle. Passilla käytiin töissä Pietarissa ja Inkerinmaalla, ovatpa eräät jääneet sinne pysyvästikin.
1800-luku oli rauhallisen kehityksen aikaa. Lemi oli päässyt omaksi pitäjäksi vuonna 1807. Vuosisadan loppuun mennessä pitäjän väkiluku oli noussut yli 4000:een. Lukemaan ja kirjoittamaan opeteltiin kirkkoherrojen Majanderin ja Bärlundin sekä lukkari Laurenin kouluissa. Rippikoulukin läpäistiin, jollei ensimmäisellä tai toisella niin ainakin kolmannella kerralla. Viime vaihtoehto antoi niin hyvän koulupohjan, että saattoi myöhemmin toimia pyhäkoulun opettajana. Olihan suvussa lukumiehiäkin, jotka jatkoivat yliopistoihin saakka, kuten Matti Sinkon ja nahkuri Taavetin pojat. Sinkot ovat osallistuneet oman pitäjän kehittämiseen eri lautakuntien jäseninä, samoin ”Lemin sekaköörin” laulajina ja erikoisen hyvinä hiihtäjinä.
Esivanhempamme ovat kunnialla kantaneet Sinkko-nimeä. Meidän myöhempien polvien velvollisuus on tallentaa perinnetietoutta kukin omalta osaltaan. Toivon että tämäkin tutkimus loisi pohjaa suvun perinteen tallentamiseksi. Tätä tutkimusta korjaamalla ja varsinkin nuorempien osalta täydentämällä voidaan saada elävä kuva sukumme historiasta. Vielä on tallella paljon vanhoja asiakirjoja, työkaluja, tarinoita ja tapahtumia. Kaikki siis joukolla perinteitä tallentamaan!