Tätä sukututkimusta on haitannut kovasti Lemin seurakunnan arkiston tuhoutuminen tulipalossa. Onneksi kaikki ei sentään palanut. Palamatta jäi perunkirjoja, veroluetteloita, sukuselvitysluonnoksia, muuttokirjoja, rokotusluetteloita, rippikoululaisten nimiluetteloita ym. Suurin osa tämän selvityksen tiedoista on saatu valtion- ja maakunta-arkistojen mikrofilmeistä – niille kopioiduista henki- maa- ja maantarkistuskirjoista. Niissä esiintyi tavallisesti vain talon isännän nimi ilman syntymäaikaa ja usein myös ilman sukunimeä, joten Matti Matinpojat ja Antti Antinpojat pyrkivät menemään vieraan isännän lapsiksi. Selvityksessä esiintyvät varhaisimmat vuosiluvut (1600- ja 1700-luvuilta) eivät yleensä tarkoita syntymäaikoja vaan vuosilukuja, jolloin nämä ovat esiintyneet luetteloissa. Sekaannusta aiheuttaa myös se, että tavan mukaan miehen sukunimi muuttui, kun hän vaihtoi asuintaloa. Tutkimuksen kannalta hyvänä puolena on se, että muinaiset asukkaat ovat pysyneet uskollisena kotipaikkakunnilleen.
Tutkimuksen pääasiallisena aineistona on käytetty mikrofilmattuja henkikirjoja. Tietolähteenä on käytetty jopa hautakivien kaiverruksiakin. Sinkkojen vaimojen Helena Gabrielin tytär Okon ja Eeva Taavetin tytär akan sekä heidän jälkeläistensä henkilötiedot pohjautuvat Antti ja Marjatta akan kirjaan ”Lemin akka-suku vuodesta 1723 nykyaikaan”. Valokuvat ovat peräisin Anja Kiljusen, Lauri Sinkon ja omista arkistoistani.
Vuonna 1996 julkaistuun tutkielmaan nähden tässä on korjattu joitain henkilötietoja ja lisätty iso joukko uusia henkilöitä, etenkin viime sukupolviin kuuluvia. Henkilöistä on myös muodostettu aakkosellinen hakemisto.
Lappeenrannassa 12.12.1999
Eino Suonio
Hajatietoja Sinkko-sukuisista
Uusi suomalainen nimikirja kertoo Sinkko-nimestä seuraavaa: ”Sukunimiksi ovat Sinkko ja Sinkkonen voineet kehittyä useita teitä. Nimiin voisi sisältyä ortodoksinen ristimänimi Sinkko, joka on tunnettu venäjäksi Sina, Zina, Zinko, ym. nimien karjalaisena mukaelmana. Ne voivat palautua myös Sigfridiin, sillä esim. Mäntyharjulta on tavattu Sigfridistä asut Sipi ja Sinkko. Sinkko-sukuisia on pääasiassa Saimaan länsi- ja etelärannan pitäjissä, ja heitä on asunut vanhastaan myös Jääsken-Viipurin tienoilla. Siirtolaisina Sinkkoja on tullut viime sotien jälkeen runsaasti Räisälästä, joitakin Terijoelta ja Uudeltakirkolta.”
Zincke tarkoittaa saksankielessä piikkiä tai linnoituksen sakaraa. Ensimmäinen merkintä Zinckistä on Miinchenin läheltä vuodelta 1211. Suomen Zinckit ovat v. 1788 Ruotsin rannikkolaivastoon pestautuneen saksalaisen välskärin jälkeläisiä. Sinkko, Sinko ja Sinkkonen voivat olla johdannaisia tästä saksalaisesta sotilasnimestä.
Lappeen Sinkkolassa asui v. 1619 Pekka Niilonpoika ja Matti Matinpoika sekä v. 1635 Pekka, Heikki ja Lauri Matinpoika Sinkko. Laurin jälkeen tuli isännäksi hänen poikansa Matti, sitten Jussi Matinpoika ja edelleen Jussi Jussinpoika (1762-1793). Jussin kuoltua nuorena otti leski Margaretha Heikintytär vävyksi Antti Yrjönpojan. 1840-luvulla on Sinkkolassa isäntinä Aatami Matinpoika Sinkkoja Juho Aataminpoika. Walborg Antintytär Sinkko on ottanut kotivävyksi Petteri Tahvonpoika Merosen. Vuonna 1875 isännöi Sinkkolan neljäsosaa Juho Aataminpoika Sinkko, toista neljännestä Petteri Meronen ja puolikasta kruununvoudin leski Kiljander. Merosen perilliset omistivat Sinkko-tilasta neljänneksen v. 1895 ja Taneli Kytö vaimonsa Karoliinan kanssa puolikkaan. Viimeinen neljännes kuului Nikurille. Mökkiläisenä oli Juhan Sinkko (s.1822, vaimo Lovisa s. 1841) jolla vävynä Antti Melkko (vaimo Agneta s.1863).
Jaakkimassa oli vuosina 1650-1690 pappina Johannes Martini Amrosius, jonka aikaisempi nimi oli Sinkko. Hänen vanhempi poikansa Johannes oli myös pappi, toinen poika Zacharias oli Jaakkiman nimismies. Joukiossa toimi vuonna 1678 pappina Matti Sinkko, joka lienee samaa sukua. Kuuluiko myös Kiteeltä juopottelun takia viralta pantu pappi Gustavus Sinkko tähän samaan pappissukuun? Kirkkoherra Johannes Amrosiuksen veli – siltavouti ja maanviljelijä – Matti Sinkko asui Kokonniemessä, jonka kaikki talot venäläiset polttivat vuonna 1705. Kokonniemen asukkaina ei Sinkkoja tavatakaan 1700-luvun alkukymmeninä, mutta monia Sinkkosia kylläkin. Esim. vuonna 1729 Kokonniemessä kuoli Martti Sinkkosen leski Valpuri 67 vuoden ikäisenä. Onko nimi vaihtunut, vaiko kylän asukkaat?
Matkias Mathiae Lasonius toimi Parikkalan kirkkoherrana ainakin vv. 1658-1680. Hän oli aikaisemmin v. 1658 Hiitolan kappalaisena. Joissain yhteyksissä hänen nimensä Hiitolassa oli Sinkko, mutta tila, jolla hän asui, oli Lasosen maa. Hänen poikansa Kustaf toimi Kiteen apupappina.
Uudellakirkolla Talisolan kylässä asui 1700-luvun loppupuolella Antti Sinkon ja Hanna Juhontyttären perhe, jossa oli seitsemän lasta: Hanna (syntynyt 17.9.1768), Antti (14.1.1770), Ulla (13.7.1772), Niclas (21.121774), Anna (17.8.1776), Walborg (22.4.1765) ja Michel (21.8.1766). Ennen talvisotaa asui pitäjässä Jooseppi Sinkko (1891-1950) ja vaimonsa Ristiina (os. Reiman) sekä lapset Aate (1923) ja Aino (1926). Rautatieasemalla asui kauppias Onni Mikonpoika Sinkko (s. 1908) ja vaimo Alina Esajantytär Lempinen sekä tytöt Maija ja Liisa. Perhe muutti Ruokolahdelie vuonna 1937.
Kivennavan Paloselässä asui 1700-luvun puolivälissä seuraavat Sinkot: Antti Martinpoika vaimonaan Margareta Tuomaantytär, Erkki Martinpoika (1716-1772) ja vaimo Reetta Sakarintytär Karhu, Juho Martinpoika ja vaimo Anna Martintytär, Matti Simonpoika (1663-1733) ja vaimo Anna Martintytär, Mikko (s. 1878) ja vaimo Anna Maria Kääpä sekä näiden lapset Hugo (s. 1909), Tyyne Maria (1911), Kaarlo (1913) ja Aino Ester (1898). Aino asui sotien jälkeen Lemillä sekä Lappeenrannassa.
Räisälän Timoskalassa asui ennen talvisotaa paljon Sinkkoja, joista suurin osa on evakkona siirtynyt Kiukaisiin. Heistä tässä muutamia vanhempia: Aleksi (s. 1812) ja vaimo Maria Tanelintytär Kautonen, Grekori Ivan Maximoff Sinkko ja vaimo Maria Juhantytär Orpana (9.7.1831-7.6.1894, Jaakkima), Pekka ja vaimo Vilhelmiina Sallinen sekä näiden poika Sauli (s. 1917), joka vaimonsa Taimi Hilkka Toivasen kanssa on asunut Mikkelissä.
Ruotsin viimeisillä säätyvaltiopäivillä oli talonpoikaissäädyn edustajana Sinkko, jonka kerrotaan vetäneen taskustaan pettuleivän palan ja sanoneen: ”Olemme näillä valtiopäivillä tehneet niin hyviä päätöksiä, että meilläkin päin syödään vastaisuudessa parempaa leipää kuin tämä!”
Venäjän vallan aikaisilla valtiopäivillä oli talonpoikaissäädyn edustajana puolestaan Antti Sinkko Ristiinan Sattilasta. Tämän valtiopäivämiehen Sinkko-nimisen tilan omistajina esiintyy Sinkkoset.
Ristiina, Korhola n:o 5
Sinkko-niminen tila (76,24 ha) syntyi Tapani Tapaninpoika Sinkkosen 1561 omistamasta anekista l. Talo oli autiona (veronmaksukyvyttömänä) 1600-luvulla, mutta uudeksi viljelijäksi tuli Lauri Niilonpoika Sinkkonen. Isonvihan (1713-1721) jälkeen tilan omisti Juho Laurinpoika Sinkko, jolta tila siirtyi v. 1725 Mikko Laitiselle ja edelleen v. 1848 Valkosille.
Ristiina, Sattila n:o 1, Kurvila n:o 1
Valtiopäivämies Antti Sinkko 1863-1864 (1806-1870)
Kirkonisäntä Sattilasta – veli tai isä – Matti. Hiskias ja Kaapo Sinkko
Ristiina, Sinkkola n:o 1 on syntynyt Puntasten anekista v. 1561. Uusi omistaja v. 1725 Matti Sinkko (Sinko). Tila oli 1830-luvulle saakka Sinkon suvun hallussa.
Parikkalan kangaskylässä oli vv. 1724-1727 Samuli Sinkko(nen) ja Juho Juhonpoika Sinkko, v. 1754 Simo Sinkko, Juho Juhonpoika Sinkko, Juho Sinkko ja Kalle Sinkko.
I) anekki = arviokunta = yhden tai useamman isännän omistuksessa ollut tilakokon. jolle oli määrätty pysyvä maavero