Kaiken maailman Sinkot kokoontuvat Lemille
– 30 tunnin matka oli rasittava mutta kannatti. Sukukokous oli sillä ihan päätarkoituksena. Kutsu tuli lentolippuihin nähden ”short notice”, mutta kun onnistuin ne saamaan tiesin, että minun on tarkoitus tänne tulla.
Näin jutteli Rita Sinko alias Riitta Sinkko eilen saavuttuaan Australian Canberrasta Lemille ottaakseen osaa Sinkon suvun 400-vuotisjuhlakokoukseen sunnuntaina Tapiolassa. Hän on yksi 250 sukukokoukseen ennakolta ilmoittautuneesta.
32 vuotta Australiassa asunut, Pyörä-Sinkolta lähtöisin oleva Riitta Sinkko kävi edellisen kerran syntymäpitäjässään ja Suomessa kymmenen vuotta sitten. Edellisen kerran hän näki Suomen kesän 27 vuotta sitten, joten suomalainen sydänsuvi on hänestä nyt äärettömän ihanaa koettavaa.
Riitta Sinkon luona Australiassa ovat sukulaiset vierailleet siksi usein, että ainakin suvun suhteen hän on pysynyt ajan tasalla. Perhettä hänellä on tytär ja tämän pieni poika.
– Canberran puhelinluettelossa on toinenkin Sinko, mutta hän on unkarilainen, hän kertoo.
Tuliaisina Lemille hänellä on vanhempien haudalle vietävät eukalyptuksen ja banks -pensaan oksat.
Kokouksen pitkämatkalaisiin kuuluu myös 41 vuotta Englannissa asunut Raili Perryman, s. Sinkko, Honkalta lähtöisin. Hänelle Lemin käynnit ovat olleet jokakesäisiä – matka kun on lyhyempi. Newmarketissa lähellä Cambridgea asuva Raili Perryman on säilyttänyt suomenkielen yhtä lailla kuin Riitta Sinkkokin, vaikka sanat äkkiseltään ovatkin hakusessa ja kieli saattaa huomaamatta vaikka kesken lauseen vaihtua englanniksi.
Australia on Raili Perrymanillekin tuttu, sillä hänen tyttärensä asui siellä kaksi vuotta ja äiti kävi häntä tapaamassa. Nyt tytär ja tämän amerikkalainen mies asuvat Yhdysvaltojen Uudessa Meksikossa.
Kun hän on jäänyt nyt yksin Englantiin, on mielessä käynyt ajatus muuttamisesta takaisin Suomeen. Uskallusta tai selvyyttä taloudellisista mahdollisuuksista ei kuitenkaan vielä ole ollut.
Lemillä 17.7.2005
400 vuotta Sinkkoja
Sunnuntainen sukukokous on Sinkon sukuseuran toinen suuri kokoontuminen. Vuonna 1996 perustavassa kokouksessa oli mukana 170 sukuun kuuluvaa. Nyt seuran sihteerin Liisa Junnosen, s. Sinkko, ennakkoilmoittautuneiden listassa on 250 nimeä, mutta enemmänkin väkeä Tapiolaan odotetaan.
-Tulijoista kaksi kolmannesta on muualta kuin Lemiltä, arvioi sukuseuran lappeenrantalainen puheenjohtaja Eino Sinkko. Sinkot ovat levittäytyneet laajalti Suomeen ja ulkomaillekin, jos kohta heitä Lemilläkin on aika joukko.
Sinkkojen suvun tiedetään asuneen Lemillä ainakin 400 vuotta, ensimmäinen löydetty maininta on vuodelta 1594. Sukuhistorian on laatinut Eino Suonio ja se julkistetaan sunnuntaina.
Sunnuntain juhlallisuudet alkavat jumalanpalveluksella kirkossa, mitä seuraa kunniakäynti sankarihaudoilla. Ruokailu ja sukujuhla on Tapiolassa, missä juhlapuheen pitää äitinsä puolelta Sinkon sukuun kuuluva Risto Kiljunen. Runoja lausuvat Anja Kiljunen ja Liisa Junnonen ja musiikista juhlassa ja juhlatansseissa esittää Rakuunasoittokunnan ”osasto” Les Capitulantes. Seija ja Minna Tapanainen esittävät myös musiikkia. Juhlan juontaa Juha Junnonen.
Kaija Lankia
Yhteissanomat, perjantaina 7. heinäkuuta 2000
”Lemin, Savitaipaleen, Suomenniemen ja Taipalsaaren paikallislehti”
Sinkon suvun 300-vuotisjuhla Lemillä
Sinkon suvun 300-vuotisjuhlaa vietettiin sunnuntaina Lemin Sinkolla Niilo Sinkon talossa. Suvun jäsenet kokoontuivat Lemin kirkkoon yhteiseen jumalanpalvelukseen, jossa puhui kirkkoherra Niilo Kattelus. Jumalanpalveluksen jälkeen kokoonnuttiin varsinaiselle juhlapaikalle. Juhlia suosi lämmin, kaunis sää ja osanottajia oli tullut aina Helsingistä, Tampereelta ja Kotkasta saakka. Suvun jäseniä oli koolla noin 170.
Ohjelma aloitettiin virrellä 462. Kirkkoherra Niilo Kattelus puhui aiheesta ”Herra, sinä olet ollut turvamme suvusta sukuun”, Ps.90:1. Tämän jälkeen laulettiin virsi 34. Konstaapeli Elias Sinkko lausui läheltä ja kaukaa tulleet vieraat tervetulleiksi. Kun oli veisattu suvivirsi 557:1-3 rouva Anja Kiljunen lausui Runebergin runon ”Kärsivällisyys”. Ruokailutauon jälkeen aloitettiin ohjelma Karjalaisten laululla.
Agronomi Elias Sinkko piti juhlaesitelmän, joka kosketteli Suomen historiaa ja Sinkon suvun vaiheita. Laulettiin virsi 573. Opettaja Anton Taipale esitti yhdessä Hilkka Taipaleen kanssa kirjoittamansa historiikin. Sutelan kylässä on aikaisemmin asunut Susi-sukuisia ihmisiä, joista kylä on saanut nimensä. Niinpä mainitaan vuoden 1635 maakirjassa kylässä asuneen Matti Antinpoika Suden ja hänen vaimonsa Siza Niilontytär.
Ensimmäinen Sinkko-niminen mies on ollut torppari Lauri Sipinpoika Sinkko, joka vv. 1653-1676 oli ollut Sutelan kylän Sinkon talon isäntänä. Hänen jälkeensä tuli hänen poikansa Yrjö Laurinpoika Sinkko, joka ”hallitsi” taloa 1676-1703. Ison vihan ankarana aikana oli talon isäntänä Erkki Yrjönpoika Sinkko. Neljäntenä talon isäntänä on ollut edellisen veli Yrjö Yrjönpoika 1728-1750. Tämän suvun suurta kodin, kotiseudun ja isänmaarakkautta todistaa se, että nykyisin kaikissa suvun hallitsemissa taloissa asuu yhtä lukuunottamatta Sinkon suvun jäseniä.
Edellä selostetun Sinkon suvun historiikin olen kirjoittanut menneitten sukupolvien työn kunnioittamiseksi, lausui opettaja Taipale.
Virren 407 jälkeen seurasi vapaa sana, jonka aikana puhuivat opettaja Lyydia Blom, johtaja Toivo Sinkko, opettaja Aatu Sinkko ja herrastuomari E. Kaijansinkko. Loppusanat lausui konstaapeli Elias Sinkko. Juhla päättyi yhteisesti laulettuun Maamme-lauluun.
Etelä-Saimaa 1953